Ensimmäinen vuosi takana yliopistogolfia

Ensimmäinen vuosi Jenkeissä on nyt takana ja siihen mahtui kyllä todella paljon kaikenlaista.

Päällimmäinen fiilis on hyvä, lähinnä siksi kuinka paljon jäi käteen golfin osalta. Ei vielä tuloksellisesti vaan enemmänkin kokemuksen ja oppimisen muodossa. Pääsin silti pelaamaan 6 kisaa kymmenestä, ja ensimmäisen vuoden opiskelijana se ei ole itsestäänselvää. Meillä siis 10 pelaajasta karsittiin jokaiseen kisaan 5 parasta, ja käytännössä kaikki he muut olivat minua vanhempia.

Miltä se elämä sitten siellä näyttää? No, normi viikkona treenattiin 4 päivänä, pelattiin 2 päivänä ja sitten oli yks vapaapäivä. Luentoja oli neljänä päivänä viikossa, mutta ne veivät korkeintaan muutaman tunnin. Lajitreenit kesti yleensä 3 tuntia, mikä ei sinänsä ole pitkä aika, jos meinaa pelin jokaista osa-aluetta kehittää: pitää siis harjoiteilla oikeita asioita. Salilla kävin yleensä kerran viikossa, mutta kehonhuoltoa on pakko tehdä joka ilta. Muuten kankeutuu, tulee jumeja ja vammariski kasvaa. Kisaviikot kesti yleensä 5-6 päivää, ja kisoja pelattiin ympäri Jenkkejä. Hawaji ja Las Vegas oli hienoimmat paikat missä päästiin käymään.

Golf on Jenkeissä etenkin yliopistotasolla hyvin erilaista kuin Suomessa, ja ennen kaikkea se on todella paljon haastavampaa. Erilainen ruoho (Bermuda), korotetut griinit, jotka on todella kovat, kaltevat ja nopeat, kovempi tuuli. Suomessa pärjää hyvin hyvällä draivaamisella ja rautapelillä, lähipelillä ei oikein voi erottua joukosta. Siellä pitää oikeasti chipata ja putata erinomaisesti sekä osata pelata todella älykkäästi. Huippugolf on todella paljon helppojen virheiden välttämistä, ja pelistrategia on siinä keskeistä.

Toinen iso ero on huippupelaajien määrässä. Niitä on siellä *todella* paljon ja jos meinaa pärjätä, pitää pelata todella hyvin ja olla taitava.

Pelaaminen näissä olosuhteissa opettaa paljon, kun rima on niin korkealla. Onneksi mulla oli siellä myös hyvä koutsi, joka opetti pelistä myös. Hän oli minulle enemmän mentori kuin lajivalmentaja, ja hän auttoi minua pelistrategian ja muun psyykkisen puolen kanssa sekä myös tehokkaan harjoittelun suunnittelussa.

Tää kaikki uusi tuntu kyllä tosi paljolta, kun piti omaksua asioita niin nopeasti ja olla jatkuvasti omalla epämukavuusaluella. Rohkaisevaa on se että tuolla tasolla, noissa olosuhteissa kun rupee menestymään ja pelaamaan hyvin, tietää olevansa maailmanluokan pelaaja. Parhaat college pelaajat voi hyvin pärjätä ammattilaisena valmistumisen jälkeen, ja pärjäävätkin. Åberg, Hovland, Morikawa kaikki tulivat collegesta ja PGA Tourin haastajakiertueella Korn Ferry Tourilla on käytännössä pelkästään entisiä college pelaajia.

Tulin Suomeen toukokuun alkupuolella ja vasta juhannuksen jälkeen oli ensimmäinen kunnon treeniviikko. Oli pakko ottaa vähän irti golfista ja saada hetkeksi ajatukset muualle - kyllä sitä golfia ehtii ihan riittävästi miettiä sitten kun on matkustanut takaisin. Oon silti saanut vedettyä paljon hyviä treenipäiviä ja isoimpia kehityskohteita vietyä eteenpäin.

Pelaan nyt kesällä kolme kisaa: heinäkuussa Pirkkalan Finnish Tour ja miesten lyöntipelin SM, ja sitten elokuussa Finnish Amateur Talissa. Henkilökohtainen tavoite on pelata paariin tai alle jokainen kierros, ja uskon sen riittävän pelaamiseen voitosta. Olisi hienoa saada onnistumisia alle ennen kuin lähden takaisin.

-Joel Talusén